Viime vuosien aikana kiipeilyn suosio on kasvanut jatkuvasti. Harrastajamäärät kasvavat ja eri kiipeilylajeja tehdään aloittelijoille tutuksi ammattilaisten toimesta. Kiipeilyn aloittaminen tapahtuukin lähes aina sisätiloissa. Sisällä voi kokeilla ensin köyden varassa kiipeilyä. Köysi antaa varmuutta ja tukee silloin, kun omat taidot eivät riitä tai jaksaminen loppuu. Kun kiipeilyssä mennään eteenpäin, ei köyttä enää käytetä apuvälineenä. Seuraava sisällä harrastettava kiipeilylaji köysikiipeilyn jälkeen onkin boulderointi. Toki boulderointia voi harrastaa myös ulkona, mutta aloittelijan on hyvä ottaa laji haltuun sisätiloissa.
Boulderointireitit
Boulderointi tarkoittaa kiipeilyä ilman minkäänlaisia lisävarusteita. Toki kiipeily suoritetaan matalilla korkeuksilla, jolloin se on turvallista. Suomesta löytyy monia kiipeilyhalleja, joissa voi harrastaa boulderointia. Boulderointireittien valitseminen tulee tehdä tarkasti omien taitotasojen mukaan. Lajia voidaan harrastaa noin 1,5–9 metrin korkeudessa. Suurin osa boulderointia harrastavista valitsee kuitenkin alle viidessä metrissä kulkevan reitin. Tällöin voidaan turvata itsensä, sillä alle viidestä metristä putoaminen ei voi vielä aiheuttaa kovin suuria vammoja. Kun omat taidot kasvavat, myös reittien haastavuus kasvaa. Kaikkein haastavimmat boulder-reitit merkitään tunnuksella 9A.
Erilaiset reitit kalliokiipeilyssä
Kalliokiipeilyä harrastetaan aina korkealla, joten mukana ovat tietysti kaikki turvatekijät, kuten varmistusvälineet. Ennen kiipeilyä on hyvä käydä läpi, kuinka turvatekijät toimivat ja missä tilanteissa niihin voi luottaa. Kiipeilijän tulee kuitenkin ensisijaisesti pyrkiä hyvään suoritukseen, jolloin turvavaljaat ja varmistimet ovat mukana vain kaiken varalta. Niihin ei pidä koskaan luottaa liikaa.
Ensimmäisenä ja tärkeimpänä tekijänä on valita reitti, joka sopii itselle. Kalliokiipeily on haastava laji, jossa omaa taitotasoaan ei saa koskaan yliarvioida. Yliarvioiminen voi johtaa siihen, että kiipeilijä on jumissa kalliolla, sillä hän ei pääse liikkumaan suuntaan tai toiseen. Liian haastavien reittien kulkeminen voi aiheuttaa pahimmillaan myös vaaratilanteen. On järkevämpää valita helpompi reitti, jos ei ole varma, pystyykö suorittamaan jonkun taitotason reittiä. Kun omat taidot ovat kasvaneet ja itse on kehittynyt kiipeilijänä, voi silloin lähteä kokeilemaan haastavampia reittejä. Kalliokiipeilyn saralla ei ole kiire mihinkään, vaan harrastuksessa voi edetä rauhallisesti ja omaan tahtiinsa ilman paineita.